Artikkelit

Ostajan opas: äänipöydät

Mikseri eli äänipöytä (mixer, board, console, Britanniassa myös desk) jossain muodossaan on välttämätön melkein kaikissa kotistereoita monimutkaisemmissa äänitys- tai toistolaitteistoissa. Mikserin päätarkoitus on tavallaan triviaali, ohjata signaaleja paikasta A paikkaan B, mutta se tarjoaa yleensä erittäin monipuoliset ja helppokäyttöiset toiminnot tämäntyyppisiin tehtäviin.

Aänipöytiä on joka lähtöön. Kanavamäärältään pienimpien joukossa ovat erityiset diskomikserit joissa joskus on vain kaksi kanavaa levysoitinta varten ja ehkä lisäksi mikrofonikanava. Yleisemmin miksereissä on vähintään kahdeksan tulokanavaa. Jotkut mikserit on suunniteltu erityisesti äänityskäyttöön, jotkut taas PA-laitteistoihin. Jotkut voi kiinnittää räkkiin, jotkut taas ovat pöytämalleja. Joissakin signaali kulkee kokonaan digitaalisena sen jälkeen kun se on tulokanavissa tähän muotoon muunnettu. Joihinkin, ns. linjamiksereihin ei lainkaan voi syöttää mikrofonitasoista signaalia, ainoastaan linjatasoista. Jotkut mikserit ovat erityisen pienikokoisia ja sopivat esim. kosketinsoittajan apumiksereiksi tai pieneen kotistudioon.

Mikserin osat

Mikseri lukuisine nappuloineen saattaa näyttää pelottavan monimutkaiselta. Sen ymmärtämistä helpottaa kuitenkin se että samat toiminnot vain toistuvat siinä niin monta kertaa kuin kanavia on – kun ymmärtää vaikkapa yhden tulokanavan toiminnan ymmärtää ne kaikki.

Mikserin pääosat ovat tulokanavalohko jonka kautta signaali kulkee sisään ja masterlohko jonka kautta se syötetään ulos.

Tulokanavassa on jonkinlainen tuloliitäntä tai usein kaksikin tuloliitäntää, erikseen mikrofoni- ja linjatasoiselle signaalille. Mic/line-kanava onkin tyypillisin tulokanava. Toinen tavallinen tyyppi on stereo line, kanava johon voi syöttää yhden linjatasoisen stereosignaalin.

Vaimennuskytkimellä (pad) voidaan vaimentaa liian voimakasta signaalia esim. –20 dB. Esivahvistimella ja sen säädöllä (trim, attenuation, sensitivity) voidaan sovittaa tulosignaalin taso sopivaksi mikserin elektroniikalle.

Bassoleikkuri eli ylipäästösuodin (low cut) on painonappi jonka avulla voidaan vaimentaa matalimmat taajuudet kanavan tulosignaalista.

Vaiheenkääntökytkimen avulla voidaan kanavaan – erityisesti mikrofoneista – tuleva signaali muuttaa vastakkaisvaiheiseksi, mikä joskus auttaa estämään tai vähentämään joidenkin taajuuksien kumoutumista kun signaalit miksataan monoksi.

Inserttiliitännän kautta signaali voidaan lähettää ulkoiselle laitteelle, esim. kompressorille, ja palauttaa taas mikserikanavaan samalle kohtaa signaalipolkua mistä signaali lähetettiinkin. Jos inserttiliitännässä ei ole liitintä, se ohitetaan. Inserttilähtö voi mikserimallista riippuen olla tulokanavan signaalitiessä joko taajuuskorjaimia ennen tai niiden jälkeen. Inserttiliitäntä on yleensä tyypiltään stereo-kitarajakki.

Tulokanavan taajuuskorjain-osa (eq, equalization) koostuu 2–4 yleensä pyöreästä säätimestä joita on kolmentyyppisiä. Yksinkertaisin, ns. hyllykorjain, toimii kuten kotistereovahvistimen sävynsäädin: vaimentaa tietyn rajataajuuden ala- tai yläpuolisia taajuuksia tasaisesti. Nimi tulee siitä että taajuuskäyrään muodostuu säätimen vaikutusalueen kohdalle enemmän tai vähemmän vaakasuora, pyöreäreunainen "hylly". Ylimmän ja alimman taajuusalueen korjaimet ovat tyypillisesti hyllykorjaimia. Seuraavaksi monipuolisempi korjaintyyppi on ns. puoliparametrinen korjain, jossa voi korostuksen/vaimennuksen sijasta valita myös vaikutusalueen keskitaajuuden. Tähän tarvitaan tietenkin kaksi säädintä, jotka yleensä on pantu sisäkkäin, toinen säätimen ulkokehälle ja toinen sen sisään. Puoliparametrista korjainta käytetään useimmiten keskitaajuuksille, ja tällaisia säätimiä voi mikserissä olla yksi tai kaksi. Monipuolisin, varsinainen luxus-korjain on täysparametrinen korjain, jossa edellisten lisäksi voidaan säätää myös ns. Q-arvoa eli vaikutusalueen leveyttä taajuuskaistalla.

Aux-lähdöt (auxiliary sends) ovat haaroituslähtöjä. Ne ovat lähtöjä joihin signaali voidaan ohjata tavanomaisten masterkanavien lisäksi. Useista tulokanavista voidaan ohjata signaalia samaan aux-lähtöön. Tulokanavassa aux-lähtö näkyy yleensä pyöreänä tasosäätimenä. Auxeja käytetään studiossa efektilähtöinä, saliäänipöydässä taas tyypillisesti erillisten monitorimiksausten lähtöinä. Aux-lähtöjä on yleensä kahdesta kuuteen. Efektilaitteen paluusignaalia varten mikserin masterlohkossa on usein aux-paluita, tuloliitäntöjä joihin tuleva signaali voidaan tasosäätimen kautta summata masterlähtöihin menevään signaaliin.

Panorointisäätimen (pan) avulla signaali johdetaan tulokanavasta tarpeen mukaan vasempaan ja/tai oikeaan masterkanavaan.

Masterlohko (master section) on yleensä tulokanavalohkon oikealla puolella sijaitseva mikserin osa johon signaali lähetetään tulokanavista. Masterlohkon säätiminä on vähintään vasemman ja oikean stereokanavan tasosäädöt. Siinä saattaa myös olla aux-paluiden tasosäätöjä ja kuulokelähtöjen tasosäätöjä ym. pientä.

Ryhmälohko (group section) on vain joissakin miksereissä. Se sijaitsee studiomiksereissä usein masterlohkon oikealla puolella, keikkamiksereissä taas usein tulokanavien ja masterlohkon välissä. Lohko koostuu 2–8 ryhmästä eli aliryhmästä joilla kullakin on oma tasosäätönsä. Ryhmät ovat loogisesti ja elektroniikkansa puolesta melkein kuten auxitkin, vain käyttöliittymä on hieman erilainen – ryhmä näyttää samalta kuin tulokanava tai masterkanava.

Ryhmät ovat hyvin monikäyttöisiä. Salimikserissä ryhmiä voidaan käyttää alimiksausten tekemiseen esim. rumpusetin lukuisista mikrofonisignaaleista. Aänityskäytössä ryhmien kautta voidaan lähettää haluttu miksaus tallentimen raidoille. Tehtäessä päällekkäisäänityksiä samoja ryhmiä voidaan käyttää nauhuripaluina, sillä ryhmissä on yleensä myös omat tuloliitännät ja ehkä jopa alkeellinen taajuuskorjianosa. Ryhmistä voidaan ohjata signaali painonappien avulla edelleen masterlähtöihin.

Mikseriin kuuluvat myös tasomittarit, jotka ovat joko peak- tai VU-tyyppiset. Usein mikserissä on myös efektilaite ja joskus automaatiotoimintoja. Keikkakäyttöön myydään mikserivahvistimia, joissa on nimensä mukaisesti samoissa kuorissa sekä mikseri että tehovahvistin – kätevää käyttää, mukavaa roudata.

Keikkatilanteessa mikseriä käytetään saliäänen miksaamiseen ja joskus myös lavalla on mikseri monitorimiksausten tekemiseksi. Tämäntyyppisessä käytössä mikserin hyödyllisiä erityisominaisuuksia ovat mm. graafinen taajuuskorjain ja monosummalähtö. Ryhmiä ja aux-lähtöjä on hyvä olla runsaasti.

Mikseri studiossa

Ainakin pienimuotoisia moniraitaäänityksiä voi nykyään joissakin tapauksissa tehdä ilmankin mikseriä, kun samat toiminnot voidaan hoitaa software-pohjaisesti tietokoneessa. Tällöin käytetään usein erillistä "äänityskanavaa", laitetta joka on periaatteessa laadukas mikserin tulokanava, usein maustettuna hyvällä eq:lla, kompressorilla ja muilla mausteilla ja pakattu esim. laiteräkkiin sopivaan kuoreen.

Studiossa äänipöydän on täytettävä kaksi tarkoitusta. Ensinnäkin äänityksen aikana on pystyttävä ohjaamaan äänitettävät mikrofoni- ja soitinsignaalit moniraiturin tietylle raidalle tietyn tasoisina ja ehkä taajuuskorjattuina. Kun ensimmäiset raidat on äänitetty on voitava toistaa ne ja samalla voitava äänittää lisää raitoja edellisten seuraksi.

Kun kaikki raidat on äänitetty, astuu kuvaan äänipöydän toinen käyttötarkoitus -- moniraiturille tallennettujen signaalien miksaaminen kaksiraitaiseksi stereotallenteeksi. Se tapahtuu yleensä kytkemällä äänipöydän tulokanaviin moniraiturin lähdöt mikrofonien ja soitinten sijasta.

Mikserin kokoa päätettäessä nyrkkisääntönä voi käyttää "kaksi kertaa niin monta tulokanavaa kuin moniraiturissa on raitoja". Moniraiturin raitojen lukumäärä on tietenkin teoreettinen minimi – jos mikserikanavia on tuota lukua vähemmän, työskentely ei yksinkertaisesti ole mahdollista koska moniraitakokonaisuutta ei voida kuunnella.

Mikrofoniesivahvistimen laatu on digitaalitallennuksen aikana noussut tärkeäksi lenkiksi äänitysketjussa, samoin tietysti ylipäätään mikserin elektroniikan laatu.

Korjainten suhteen äänitysmikserissä kaksi hyllykorjainta ja yksi puoliparametrinen on tyydyttävä valikoima. Tietokoneelle äänitettäessä tullaan hieman tavallista vähemmälläkin toimeen, kun voidaan käyttää myös ohjelmistoon kuuluvia taajuuskorjaintoimintoja.

Olipa mikserin käyttötarkoitus mikä hyvänsä ja olipa se minkä kokoinen tahansa, tarpeet pyrkivät hyvin helposti kasvamaan yli tarjolla olevien resurssien. Siksi kannattaa mielellään ostaa hieman suurempi mikseri kuin arvelee ostohetkellä tarvitsevansa.

Jussi Hirvi

Tämä artikkeli on julkaistu Musiikkitekniikan osto-oppaassa 2001.