|
|
Artikkelit |
Tallennuslaite on ehkä halvimmillaan C-kasettinauhuri ja kalleimmillaan hyvin moniraitainen tietokonepohjainen ammattityöasema. Näiden väliseltä alueelta joudut etsimään tarvitsemasi – tervetuloa viidakkoon ja pidä lompakostasi kiinni.
Mikseritallennin ("ministudio") on monitoimilaite joka voi sopia ensimmäiseksi moniraitatallentimeksi mutta myös pikkustudion työkoneeksi. Mikseritallentimeksi sanotaan siis (musalaite.netissä ainakin pyritään ottamaan tällainen käytäntö) laitetta jossa on sekä mikseri että moniraitainen tallennusosa. Tallennusmediana voi olla esim. C-kasetti, jokin videonauhaformaatti, MiniDisc tai kovalevy.
C-kasetti on väistyvää teknologiaa. Sen etuna on soundin analoginen hienorakeisuus, mutta rajoituksina ovat matalahko dynamiikka ja hitaat haut (pikakelaus). Uusissa malleissa käytetään hyvin usein digitaalista tallennusta ja joskus ääni säilyy digitaalisena mikserissäkin.
MiniDisc on monessa suhteessa soundiltaan C-kasettia parempi huolimatta varsin jyrkästä ATRAC-pakkauksesta. Pakkausalgoritmiä on kehitetty huomattavasti, joten uusilla MiniDisc-soittimilla tehdyt äänitteet soivat paljon paremmin kuin vanhoilla soittimilla tehdyt. MiniDisc on käytössä mukava: haut ovat nopeita, soittimet ovat pienikokoisia ja aivan hiljaisia, tallennusmedia hyvin luotettava ja pienikokoinen. Audiopakkauksen aiheuttama laatukompromissi on otettava huomioon, mutta MiniDisc-mikseritallentimet kelpaavat oikein hyvin esim. multimediamusiikin tai demojen äänittämiseen. Kaksiraitainen MiniDisc-soitin toimii erinomaisesti esim. toistolaitteena tai kannettavana kenttätallentimena.
Kovalevylle tallentavista mikseritallentimista löytyy jo varsin korkealaatuisia "audiotyöasemia". Esimerkkinä voisi mainita Rolandin suositun VS-tuoteperheen, jonka 8-raitaiseen VS-880EX-malliin kuuluu 14-kanavainen digitaalimikseri.
Digitaalitekniikassa minkä tahansa tallennuslaitteen teknisiä avaintietoja ovat resoluutio ja sämpläys- eli otantataajuus. Jotta laitteesta tietäisi olennaisen, nämä arvot on tunnettava ei vain tallennusmedialle vaan myös laitteen muille osille kuten AD- ja DA-muuntimille ja laitteen sisäiselle prosessoinnille kuten digitaalimiksaus ja efektiyksikkö. Huonoin komponentti signaaliketjussa ratkaisee laadun. Resoluutio ja otantataajuus määrittävät yhdessä digitaaliäänen laadun kussakin käsittelyvaiheessa, joskin muuntimien kohdalla asiaan vaikuttaa hyvin paljon myös muuntimien muut ominaisuudet.
Edellä mainitussa Rolandin laitteessa esimerkiksi AD- ja DA-muuntimet ovat kummatkin 20-bittisiä (tuoteperheen vanhemmissa malleissa oli 18-bittiset muuntimet), sisäinen prosessointi 24-bittinen ja tallennus 16-bittinen. Tallennuksen otantataajuudeksi voi valita tavanomaiset 32, 44,1 tai 48 kHz, mutta sisäisen prosessoinnin taajuutta ei löydy ainakaan laitteen pressimateriaaleista. Tapaus on tässä suhteessa varsin tyypillinen – tämäntyyppiset tärkeät tiedot kuluttajan on usein vaivalloisesti kaivettava esim. laitteen mukana olevien manuaalien liitteenä olevista spekseistä.
Nykyään on jo hyväksytty se että "CD-tasoinen", 16-bittinen audioformaatti ei suinkaan ole täydellinen, ja suuntaus onkin kohti 24-bittistä tallennusta. 24-bittisesti tallentavat laitteet ovat tällä hetkellä huomattavasti kalliimpia kuin 16-bittiset tallentimet.
Nauhalla toimivat digitaalimoniraiturit toivat muutama vuosi sitten digitaaliäänittämisen "massojen" ulottuville. Nauhamedian etuna ovat mm. nauhan halpuus verrattuna kovalevyihin. Digitaalimoniraitanauhureita on perinteisesti kahta perustyyppiä, Alesis ADAT ja Tascam DA-88. Tyypit eivät ole keskenään yhteensopivia.
ADAT, joka on näistä kahdesta suositumpi, on kahdeksanraituri joka tallentaa audiota 20-bittisenä S-VHS-nauhalle ("ADAT Type II" vuodesta 1998 lähtien – tätä ennen tallennus oli 16-bittinen, "Type I"). ADATissa on ammattimaisia ominaisuuksia kuten auto locate ja varispeed. Maksimissaan 16 ADAT-nauhuria voidaan linkittää yhteen jolloin saadaan käyttöön 128 audioraitaa.
DA-88 on valloittanut itselleen oman ekologisen lokeronsa jälkituotannon piirissä. DA-88 eroaa ADAT:ista pääasiassa tallennusmedian suhteen: DA-88 käyttää Hi-8-nauhakasetteja.
Jos on tärkeää että voit soittaa nauhojasi myös muualla, ADAT-tyyppinen nauhoitin on turvallisempi valinta. Hi-8-nauhat ovat hieman kalliimpia kuin S-VHS-nauhat, mutta ne ovat myös vielä näitäkin luotettavampia ja lisäksi pienikokoisia – helppoja varastoida siis. Yhdelle Hi-8-kasetille voi äänittää 1h 48 min, mikä tekee soittimesta sopivan livetallennukseen. ADAT:in käyttämälle S-VHS-nauhalle voidaan tallentaa "180 minuutin nauhalle" 62 minuuttia ohjelmaa.
Digitaaliliitäntöjen yhteensopivuus kannattaa selvittää. Kummassakin soittimessa käytetään omaa, proprietaarista eli tiettyyn laitetyyppiin sidottua digitaalista siirtostandardia. ADATin standardia kutsutaan yksinkertaisesti nimellä "ADAT hi/o", siinä voidaan valokuidun avulla siirtää kahdeksan audioraitaa kerrallaan laitteelta toiselle. DA-88-tyypin laitteissa vastaava tehtävä hoidetaan tavallista johtoa pitkin ja standardia kutsutaan nimellä "TDIF". ADAT i/o- tai TDIF-liitännät saa moniin digitaalimiksereihin, audiokortteihin ym. laitteisiin lisävarusteena.
Nauhan sijasta voidaan tallennusvälineenä käyttää ulkoista kovalevyä (HD) tai magneto-optista levyä (MO). Levyllä toimivat moniraitatallentimet tarjoavat monia digitaalimoniraiturien eduista, ja lisäetuna on hakujen nopeus – pikakelauksen vaatiman odottelun voi unohtaa. Editointimahdollisuudet ovat myös laajemmat – kovalevypohjaisilla tallentimilla voi leikata, kopioida ja liimata raitoja tai niiden osia, ja joskus myös suorittaa taajuuskorjausta tai dynamiikkaprosessointia tallennetulle ohjelmalle. Joissakin laitteissa oleva playlist-toiminto tarkoittaa että tietyt raidan tai raitojen osat voidaan määrittää alueeksi ja sitten koota näistä alueista kokonainen sovitus kokoamalla niistä soittolista eli playlist. Tämä tehdään yleensä "ei-destruktiivisesti" eli tarvitsematta muuttaa levyllä olevaa audiodataa.
Teknologian heikko linkki on tallennusmedia – näissä laitteissa käytetyt mediatyypit kehittyvät jatkuvasti, mikä onkin aiheellista koska levytila on melko kallista ja epäluotettavaa nauhaan verrattuna. Datan varmuuskopiointi, joka on välttämätöntä jos käsitellään "korvaamatonta" aineistoa, aiheuttaa odottelua.
SCSI-kovalevyt ovat nopeampia kuin IDE-levyt, joskin edullisempien kovalevyjenkin nopeus kehittyy vauhdilla. Jos tallentimeen halutaan liittää ulkoinen kovalevy, kumpikin levystandardi vaatii oman erityisen liitäntänsä.
Kovalevytilaa kuluu kompressoimattomalle, 16-bittiselle 44,1 kHz audiolle 5 megatavua per raitaminuutti.
Kovalevytallentimista on lyhyt matka tietokoneen pohjalle rakennettuihin audiotyöasemiin, joissa tallennukseen käytetään tietenkin tietokoneen omaa kovalevyä tai koneeseen liitettyjä ulkoisia levyjä. Näitä ratkaisuja käsitellään seuraavassa luvussa, Tietokonelaitteistot.
Kaksiraitaista (stereo-)tallenninta tarvitaan studiossa viimeistään masterointiin. Tähän voi käyttää DAT-nauhureita tai CD-asemia. MiniDiscin käyttöä masterointiin ei voi suositella pakkaavan formaatin vuoksi.
DAT-nauhuri, erityiselle DAT-kasetille tallentava digitaalinauhuri, on aivan hyvä valinta kun halutaan miksata stereo-ohjelma ja toimittaa tulos vaikkapa CD-monistamoon. Kannattaa kuitenkin muistaa että DAT-formaatti ei ole kovin luotettava tallennustapa, eikä DAT-nauhan varastointia ainakaan viittä vuotta pidemmäksi aikaa voi suositella. DAT on perinteisesti 16-bittinen mediumi, mutta sekin seuraa tässä suhteessa yleistä kehitystä.
CD-R on toinen vaihtoehto kaksiraitamediaksi. Hinnaltaan CD tulee DATia halvemmaksi sekä laitteen että käytettävän median osalta. CD-R-aseman käyttö ei välttämättä vaadi tietokonetta ja siihen rakennettua audiojärjestelmää, sillä myös uusimpiin mikseritallentimiin voi melkein aina kytkeä CD-R-aseman suoraan. "Kierrätyskelpoisen" CD-RW:n etuna tässä yhteydessä on se että miksaus ei välttämättä onnistu ensi yrittämällä, ja jos käyteätän CD-R-levyjä, niitä voi kertyä roskikseen melkoinen pino ennen kuin miksaus on "purkissa".
Jussi Hirvi
Tämä artikkeli on julkaistu Musiikkitekniikan osto-oppaassa 2001.
| Musalaite.net etusivu | Info | Historiaa |
| © Green Spot Media Farm 2000-2010 |