|
|
Artikkelit |
Huomautus: Tämä(kin) artikkeli on vuodelta 2001, ja sen jälkeen tietokoneiden maailmassa on tapahtunut paljon.
Tietokoneesta voi rakentaa toimivan audiotyöaseman kotistudiotasosta aina korkeimmalle ammattitasolle. Kaikki äänitysstudion perustoiminnot – tallennus, äänen prosessointi, miksaus, masterointi – on mahdollista hoitaa tietokoneella. Myös elektronisia soittimia on saatavissa softaversioina. Tietokoneella toimiva, softapohjainen ratkaisu on usein hinnaltaan vastaavaa kovoversiota edullisempi, esim. prosessorit ja elektroniset soittimet ovat softaversioina huomattavan edullisia – joskus jopa ilmaisia! Onko tulevaisuuden studiossa sitten pelkkä tietokone? Nykytilanteessa näin on vain harvoin, ehkä useimmiten aloittelijalla, joka pääsee äänityshommien alkuun jo tietokoneen vakiovarusteena olevien AD/DA-muuntimien ja halvan ohjelmiston avulla. Usein on tarkoituksenmukaista käyttää joustavasti molempia, sekä tietokonetta että ulkoisia laitteita. Miten työnjako sitten kussakin työtilanteessa määräytyy on monimutkainen "studioekologinen" kysymys.
Tietokoneen musiikillisiin päätehtäviin kuuluu audiokäsittelyn lisäksi perinteinen MIDI-sekvenssien teko. Pienempiä musiikin tekemiseen liittyviä tehtäviä tietokoneelle voivat olla esim. MIDI-laitteiden soundikirjastojen ylläpito ja editointi, erilaiset kauko-ohjaustoiminnot, nuotinkirjoitus jne. Kaikki nämä vaativat asianmukaisen ohjelmiston ja joissakin tapauksissa vielä lisälaitteitakin.
Sekvensseriohjelmat pystyvät nykyään miltei aina käsittelemään audiota ainakin jollain tasolla, joten niitä voi sanoa "audiosekvenssereiksi". Alan teknistä kehitystä johtavat nykyään Steinberg ja Emagic. Muita sekvensseriohjelmien valmistajia ovat mm. Cakewalk (vain PC:lle) ja Mark of the Unicorn eli MOTU (keskittynyt Mac-ohjelmiin).
Audiosekvensseriohjelmat ovat monimutkaisia ja niiden sujuvan käytön opettelemiseen kuluu aikaa. Sen vuoksi kun on päätynyt yhteen merkkiin sitä ei yleensä tahtoisi vaihtaa vaikka mikä olisi. Kannattaa pohtia tarkasti minkä valmistajan kelkkaan lähtee.
Kaikilla valmistajilla on tuotesarja josta löytyy aloitustason ja ammattitason vaihtoehdot sekä lisäksi välivaihtoehtoja. Päivityspolut on rakennettu niin että jos aloittaa entry level -sekvensseristä (siis aloitustasolta) ja päivittää siitä huippumalliin, kokonaishinta on sama kuin ostettaessa suoraan huippumalli. Halvin malli voi siis olla oikein hyvä vaihtoehto ensimmäiseksi sekvensseriksi.
Malliston kalliimmissa malleissa eroina aloitustason malleihin saattaa olla esim. monipuolisempi tuki erilaisille MIDI- ja audiosovittimille, mahdollisuus äänittää 24-bittisesti, suurempi valikoima efekti- ym. plugineja eli "aliohjelmia", lisää editointiympäristöjä tms.
Pluginit tarjoavat huomattavaa lisäarvoa audiosekvensserin ja muidenkin audio-ohjelmien käyttäjälle. Plugin-formaatteja on muutamia, ja kaikki formaatit eivät toimi kaikissa ohjelmissa. Suosituin plugin-formaatti nykyään on ilman muuta Steinbergin kehittämä VST, jonka nykyinen versio VST 2.0, on erittäin suosittu koska VST-plugeja on verrattaen helppoa kehittää. VST-plugin-soittimia, -efektejä ym. onkin runsaasti saatavilla edulliseen hintaan tai jopa ilmaiseksi.
Muita plugin-formaatteja ovat mm. DirectX (vain Windows-ympäristössä), RTAS (DigiDesign ProTools 5 LE), MAS (MOTU:n Digital Performer) ja ASIO. Näitä muita formaatteja tukevissa ohjelmissa on usein ohjelmallinen "adapteri" myös VST-plugeille. RTAS-formaattiin on käännetty monia alunperin VST-formaatissa olleita plugeja. Lisätietoja uusimmista plugeista saa musalaite.netin AudioUutisista vaikkapa tekstihaulla "plugin".
Audion käsittelyssä tietokoneella voi korvata moniraitatallentimen sekä lisäksi ainakin osittain esimerkiksi mikserin, efektilaitteet, mastertallentimen... Rajana on käytännössä yleensä tietokoneen prosessoriteho.
Tietokoneen käytön hyvänä puolena on joustavuus – laitteiston suorituskykyä voidaan teknologian kehittyessä ja varojen salliessa kasvattaa vaihtamalla itse konetta, hankkimalla nopeampia ja/tai suurempia kovalevyjä tai päivittämällä ohjelmia. Samaa konetta voi myös tietenkin käyttää muuhunkin kuin pelkkään audiotyöhön. Moniraitatyön aloittaminen tietokonepohjaisesti ei vaadi tolkuttomia rahasummia, jos tietokone on jo valmiiksi olemassa, ja varsinkin jos lisäksi halutaan joka tapauksessa ostaa tietokoneelle sekvensseriohjelma.
Tietokoneen audiokäytön haittapuoliin kuuluvat käyttöliittymäongelmat – hiiren avulla miksaaminen ei ole kovin kätevää. Tietokoneisiin voi kyllä ostaa erillisiä ohjauspintoja joissa voi olla liu'ut yms., mutta nämä lisälaitteet ovat yleensä kalliinpuoleisia. Näitä haittoja voi osittain korvata automaatiotoiminnoilla – tietokoneohjelmien toiminnot, kuten miksaukset, ovat yleensä laajasti automatisoitavissa. Oma haittansa on tietokoneissa useimmiten olevista äänekkäistä tuulettimista jotka voivat vaikeuttaa työskentelyä ja rasittaa hermoja.
Itse tietokoneen lisäksi suurimmat lisäinvestoinnit ovat ohjelmisto ja audioliitännät. Joskus myydään valmiina pakettina sekä ohjelmisto että liitännät. Esim. Digidesignilla on tällaisia tuotteita. Joskus taas on ostettava erikseen ohjelmisto – esim. audiosekvensseri – ja tarvittava liitäntähardware. Yhteensopivuustekijät kannattaa tällöin selvittää.
Audioeditointiin voidaan käyttää audiosekvensseriä, mutta joskus myös erityisesti tähän tehtävään omistautunutta ohjelmaa joista tunnetuin on ammattilaisten suosima ProTools.
Järjestelmän audioraitojen kokonaismäärä ei ole kiinteä vaan riippuu lähinnä koneen ja kovalevyn nopeudesta. Tallennusresoluutio voi olla laitteistosta ja ohjelmistosta riippuen 16–24 bittiä.
Uusinta uutta on Steinbergin ja EMagicin julkaisema online-sekvensserijärjestelmä, jossa voidaan työstää samoja sekvenssejä internetin välityksellä riippumatta olinpaikasta. Etukäteistietojen mukaan tähän tarvittavat ohjelmat ainakin Steinbergin osalta ovat ilmaisia! Kummatkin valmistajat käyttävät tähän Rocket-merkkistä teknologiaa. Lisätietoja voi katsoa musalaite.netin AudioUutisista hakemalla sanalla "Rocket".
Koneen omillakin audioliitännöillä (Macit) tai vakiovarusteisilla äänikorteilla (Win-PC:t) voi tehdä jonkinlaista audiotyötä, mutta vakavampi työskentely edellyttää ilman muuta erillisten, laadukkaampien audioliitäntöjen hankkimista. Syntesoijaäänillä varustetut audiokortit tyyppiä SoundBlaster ovat lähinnä pelaamiseen ja muuhun viihdekäyttöön tarkoitettuja laitteita. Vaativampaan audiokäyttöön tarkoitettu sovitin voi sekin olla muodoltaan tietokoneen lisäkortti johon joskus kuuluu lisäksi erillinen, audiokaapelilla korttiin yhdistettävä liitäntäyksikkö jossa ovat tarvittavat AD- ja DA-muuntimet sekä analogiliitännät. Muita mahdollisuuksia ovat tietokoneen USB- tai FireWire-väylään liitettävät, erilliset audiosovittimet.
Moniraitaäänityksissä tarvitaan vähintään kaksi analogista tuloa ja lähtöä, mutta hieman useammat tulot lisäävät yhtä aikaa äänitettävien raitojen lukumäärää. AD- ja DA-muuntimien laatu on olennaisen tärkeä äänenlaadun kannalta. Siitä saa parhaiten tietoa lukemalla musiikkilehtien laitetestejä, ja tietenkin kokeilemalla itse omassa studiossa, jos mahdollista. Audiosovittimissa on usein analogisten lisäksi myös digitaaliliitäntöjä, jotka tekevät mahdolliseksi siirtää audiodataa esim. digitaalisten nauhoittimien kanssa.
MIDI-sovitin eli MIDI interface on laite jonka kautta tietokone voi lähettää ja vastaanottaa MIDI-viestejä. MIDI-sovitin valitaan ensinnäkin käytetyn tietokonetyypin mukaan. Hieman vanhemmissa PC-koneissa sovitin kytketään sarja- tai rinnakkaisliitäntään, vanhemmissa Maceissa vastaavasti modeemi- tai kirjoitinporttiin. Uudemmissa tietokoneissa käytetään yleensä USB-liitäntää.
Seuraavaksi voi miettiä kuinka monta MIDI-liitäntää sisään ja ulos tarvitaan. Yksi ulos ja yksi sisään riittää melko pitkälle "kotikäytössä". Jos laitteisto laajenee, voi useampien OUT-porttien avulla tasata MIDI-kuormaa MIDI-väylissä, ja siten parantaa musiikin ajoitusta. Lisäksi tarve uudelleenkaapelointiin vähenee, jos kaikki käytössä olevat MIDI-soittimet voidaan pitää koko ajan kytkettyinä MIDI-sovittimeen.
Lisätoimintoina MIDI-sovittimessa on usein tahdistustoimintoja, esim. SMPTE-tahdistusmahdollisuus, jonka avulla audiosekvensserin saa seuraamaan "orjana" moniraiturin nauhaa. Tästä on ehdottomasti hyötyä, jos sekvensseriä tullaan käyttämään moniraiturin yhteydessä.
Kaikissa liitäntätyypeissä on ajoitusongelmia jotka liittyvät siihen että tietokonetta ei kerta kaikkiaan ole suunniteltu MIDIn kaltaisen synkronisen informaation täsmälliseen lähettämiseen. USB ei lainkaan paranna tilannetta aiempiin liitäntätyyppeihin verrattuna. Emagic ja Steinberg ovat kehittäneet kumpikin oman, MIDI-sovittimissa käytettävän teknologiansa näiden ongelmien parantamiseksi Emagicin teknologia on nimeltään "AMT", Steinbergin vastaava "LTB", eivätkä nämä kaksi tietenkään ole keskenään yhteensopivia. Jos veitsenterävä ajoitus on tärkeää (ja sen tulisi olla kaikille) näihin uusiin MIDI-sovittimiin kannattaa tutustua.
PC vai Mac? Useimmiten ongelmaa ei ole, koska tietokone on ostettu jo ennen musiikkiharrastuksen aloittamista. Kummallakin laitealustalla voi tehdä MIDI- ja audiotöitä aivan niin korkeatasoisesti kuin rahkeet riittävät. Jos valinta tehdään musiikki- ja audiotarpeiden ehdoilla, se on vaikea, ja perusteiden esittäminen suuntaan tai toiseen on kuin sohaisisi mehiläispesään – käyttöjärjestelmän valinta herättää kuumia tunteita. Ongelma pelkistyy ehkä siihen, kannattaako maksaa vaadittava lisähinta Macin hyvästä ohjelmayhteensopivuudesta ja miellyttävästä käyttöympäristöstä jota on helpohkoa hallita ja muunnella. Toisaalta merkitsee suurta vaivansäästöä, jos jatkaa sen käyttöjärjestelmän parissa johon on tottunut. Miten Macin tuleva, UNIX-pohjainen käyttöjärjestelmäpäivitys, OS X, muuttaa tilannetta audiotyön osalta, on vielä avoin kysymys. Linux ei vielä tiettävästi ole varteenotettava käyttöjärjestelmä musiikki- ja audiotyön kannalta.
Olipa tietokone PC tai Mac, siinä on oltava ainakin yksi vapaa laajennuspaikka jos halutaan asentaa audiokortti. Laajennuspaikat ovat nykyään tyypiltään PCI-korttipaikkoja. Myös kannettavien tietokoneiden pikkuisiin PCMIA-korttipaikkoihin saa audiotoimintoja, mutta nämä eivät ehkä ole halvimpia ratkaisuja. Audiotyössä kuluu prosessoritehoa niin paljon kuin sitä vain liikenee, joten tehoon kannattaa investoida jos audiota on tarkoitus käsitellä.
Pelkässä sekvensserityössä riittää hyvin pieni koneteho. Yksi tapa aloittaa sekvensserikokeilut on hankkia jostain pilkkahintaan vanha Mac+ tai 386 ja siihen sopiva vanha sekvensseriohjelma – tai ehkä vielä mieluummin Atari ST ja Notator-ohjelma.
Jussi Hirvi
Tämä artikkeli on julkaistu Musiikkitekniikan osto-oppaassa 2001.
| Musalaite.net etusivu | Info | Historiaa |
| © Green Spot Media Farm 2000-2010 |